A stolen cabbage and other stuff

Tajusin just että enhän mä oo tajunnu kertoa ollenkaan meiän olemisesta ja normaalista elämästä, pelkästään käytännön jutuista. Ollaan nyt oltu täällä pikkasen päälle viikko, päivät tuntuu toisaalta menevän hirveen nopeesti, mutta silti tuntuu että täällä olisi ollut PALJON pidempään kuin viikon. Uusia kavereita ja hauskoja hetkiä on mahtunu tähän viikkoon aivan käsittämättömmän paljon. 

Lauantaina odoteltiin vielä suurinta osaa muusta Erasmus-porukasta paikalle ja USA:n tytöt sitten kokkasi meille tyypillisen jenkkiaterian, paistettua kanaa ja perunamuussia, ruskeaa kastiketta ja papuja ja voin kertoa että hyvää oli! Paikallisten ruokalajien keksiminen on aika hankalaa kun uunia ei oo käytössä, Sannan kanssa ajateltiin tehdä joku päivä varmaankin lettuja, koska se on helpointa mitä keksin 30:lle hengelle kokattavaks ilman uunia.

Sunnuntaina porukkaa alko olla paikalla jo enemmänkin, ja lähdettiin sitten täällä jo syyslukukauden viettäneiden ranskalaisvaihtareiden johdolla tsekkaamaan 10 minuutin kävelymatkan päässä olevaa kasvitieteellistä puutarhaa. Tuonne pitää ehdottomasti päästä uudestaankin keväämmällä!

Maanantaina päästiin vihdoin myös biletyksen makuun ja lähdettiin tsekkamaan Welcome Back-bileet läheisessä Big Tree-baarissa. Porukkaa oli aivan järkyttävän paljon, sai ihan oikeesti käyttää kyynärpäitään jos halus edetä mihinkään. Hauskaa kuitenkin oli, harmi että hauskuus ei ihan enää kantanut tiistain puolelle kun päästiin ekaa kertaa kunnolla opiskelun makuun.

Liettualaisvahvistukset

Tiistai tosiaan oli viikon ainoa koulupäivä, ja sen jälkeen ollaankin oikeestaan vaan hengailtu asuntolassa ja käyty kiertelemässä kaupungilla ja tietysti shoppailemassa. Shoppailemassa siinä määrin, että mä en aio mennä pariin viikkoon keskustaan, tai jos meenkin niin jätän rahapussin kotiin. Oli hyvä idea olla pakkaamatta oikeestaan mitään bilevaatteita tai -laukkuja tai -kenkiä, niitähän on sitten pitänyt ostaa jonkin verran. Kaikki on tosin onneks ollu tarpeellista, ja jos farkut maksaa 11 euroa, tennarit 3 euroa tai laukku 5 euroa niin pitäähän ne nyt ostaa. Tai jos New Lookista saa opiskelijakortilla 20% alennusta, olis vaan silkkaa typeryyttä jättää hankkimatta täydelliset kiilakorot.

Kaupunkia halkova Liffey

Oonko muistanu jo mainita että mä rakastan tätä kaupunkia? 

Torstaina otettiin missioksi (shoppailun lisäksi) käydä äänestämässä Sannan kanssa, ja päästiin vihdoin tutustumaan kaupunkiin O'Connell Streetiä pidemmälle, Liffeyn toiselle puolella. Alueella sijaitsee mm. 1500-luvulla perustettu Trinity College, joka oli aika huikea näky. Siltikin tykkään ehkä kuitenkin opiskelupaikkana enemmän tästä meidän St. Pat'sista, joka on huomattavasti pienempi ja kotoisampi. Löydettiin myös Grafton Street, todella kaunis ja tunnelmallinen kävelykatu, jonka varrella sijaitsi lisää ihania kauppoja. Myös Disney-kauppa, jossa me kypsät opiskelijat hihkuttiin riemusta, halailtiin pehmoleluja ja joille myyjä kertoi, että yläkerrassa on pieni teatterialue, jonne voi mennä katsomaan piirrettyjä.

Käytiin myös tarkastamassa Quinns, leppoisa pub jossa viihdyttiin erinomaisesti. Paikalla ei alkuillasta ollut hirveesti ketään muita, joten päästiin toteuttamaan itseämme tanssilattialla. Kotimatka ryöstäyty ihan käsistä varastetun kukan (joka meidän mielestä on kaali) myötä ja päätyi puolen tunnin taisteluun spagettipurkin ja tölkinavaajan kanssa. Kaikki on imeny jo valtavasti vaikutteita jenkkitytöiltä, everything is so cute ja love you raikaa asuntolan tiloissa useesti.

Mutta pakkohan tätä kaikkea vaan on rakastaa. En malta odottaa, mitä kaikkea seuraavaan neljään kuukauteen vielä mahtuu, jos eka viikko on jo tuntunu näin huikeelta. :) Mutta ei hätää, eiköhän se koti-ikäväkin jossain vaiheessa yllätä.