I'm going to miss...

... keittiön kuumavesilaitetta. Ehkä yks parhaista asioista on se, että kiehuvaa vettä on saatavilla 24/7. Kyseessä on siis iso teräksinen pömpeli, täyttyy itestään ja kiehuttaa vettä jatkuvasti.

... St. Patrick's Collegea. Tykkään koulusta ja kampuksesta aivan mielettömästi, kampus on pieni mutta viihtyisä ja opiskelijoita on suhteelllisen vähän, vaan 2500-3000. Ainoa mitä en niinkään ikävöi on kv-toimiston ihmiset Gerry ja Bernie, jotka välillä osaa olla uskomattoman tylyjä ja kädettömiä. Helpommalla pääsee kun asiat hoitaa ite.

... 50 m koulumatkaa. Okei matka yliopistolle ei oo mikään valtavan pitkä Suomessakaan, mutta on se vaan ilahduttavaa kun koululla on puolessa minuutissa.

Tosin tällasella säällä sekin matka tuntuu pitkältä...

... Quinnsiä. Kantapaikka, jossa ollaan joka torstai. Vaikka paikka ajottain tökkiikin on siellä silti useimmiten hauskaa, ja jokatorstaista traditiota tuun varmasti kaipaamaan.

... bileitä kaikissa muissa paikoissa. Okei isolla porukalla bilettäminen on todella haastavaa, ja alkuun aina jossain vaiheessa hajaannuttiin, mutta etenkin nyt loppuaikana illat on ollu maailman hauskimpia. Tähän ehkä autto se kun ymmärrettiin valita selkeesti yks paikka johon mennään, ja siellä sitten myös pysytään.

... sanastoa. Mitä mä teen kun en voi enää käyttää termejä shift, ride ja craic sujuvasti puheessani, miten mä saan ne sopimaan suomen kieleen?

... double-deckereitä. Bussilla matkustaminen nyt vaan on paljon hauskempaa bussin toisessa kerroksessa, näkee paljon enemmän.

... Guinnessiä ja Bulmersia. Parhaat juomat, eikä varmasti tuu maistumaan yhtä hyvältä enää Suomessa.

... värikkäitä ovia. Unelmoin siitä että jokin päivä saan maalata oman oveni keltaseks. Tai pinkiks. Tai mintunvihreeks.

... vihreyttä. Täällä vaan on kaikkialla vihreetä, ruohokin on aivan epänormaalin vihreää. Yhtenä päivänä melkein jo oksensin vihreän yliannostuksen takia, mutta kun palasin Espanjasta ja näin lentokoneesta taas kaikki nummet itkin melkein onnesta, itse asiassa taisin jopa yhden kyyneleen tirauttaa.

... dublinilaisia. Ja irlantilaisia ylipäätään. Suurin osa on tosi ystävällisiä, aina valmiita juttelemaan ja auttamaan. Suomessa ei varmaankaan oo yhtä hyväksyttyä jauhaa pitkiäkin aikoja vaan jonkun randomin kanssa?

... irlannin aksenttia. Tässä huomaan kehittyneeni ehkä eniten, nykyään ei enää tarvi kysyä ehkä kuin kerran tai kaks että mitä että, kun alussa piti varmistaa vähintään viis kertaa. Oonpa pari kertaa ymmärtäny jotain ihan heti ekallakin kerralla. Aksentti on välillä jotain ihan käsittämätöntä, mutta kaikkeen sitäkin tottuu.

... Tescoa, meidän luotettavaa lähikauppaa, jonne raahautuu karkinhimoissaan aina illalla, ja josta saa onneksi hyvää karkkia ja maailman parasta hummusta. Hummusta tulee myös ikävä, harmi että löysin sen vasta näin myöhään.

... Dublinia. Sen katuja, taloja, kauppoja, kahviloita, pubeja. Mä rakastan tätä kaupunkia, ja tästä on tullu koti. Sopivan kompakti, mutta kuitenkin samalla sopivan iso. Täynnä elämää, kauppoja, kauneutta, musiikkia ja juhlaa. Tänne palaaminen ei vaan enää koskaan tuu olemaan samanlaista.

... common roomia. Joka tunnetaan myös mun huoneena, sillä omaa yläkerrassa sijaitsevaa huonettani käytän lähinnä vaan nukkumiseen. Vietän common roomissa kaiken aikani, kun en oo koulussa tai kaupungilla, ja usein myös puolet mun tavaroista on siellä. Tää on ehkä asia, jota tulee melkein eniten ikävä, täällä mä vietän aikani ja nään ihmisiä jatkuvasti, tuun kuolemaan Suomessa ehkä tylsyyteen kun ympärillä ei pyörikään koko aikaa ihmisiä.

... Movillea, eli meidän asuntolaa. Sitä että mulla ei yhtäkkiä enää 25 kämppistä, joita näkee päivittäin. Keittiön tiskikasaa, jonka tiskaamisesta pitää joka päivä tapella. Valmistautumista ja alotteluja ja muiden huoneessa ravaamista. Opettajiin törmäämistä bileiden jälkeisenä aamuna. Keittiössä yömyöhään jauhamista. Neljänteen kerrokseen ravaamista. Pippalointia vaikka se kuinka onkin kielletty.

  ... muita vaihtareita eli Eramus-perhettä. No ihan kun oisin tää olis jääny pois. Ihmisiä, joista on muutamassa kuukaudessa muodostunu ihan mielettömän tärkeitä. Uusia parhaita kavereita, joiden kanssa voi jakaa kaiken, _kaiken_. Joiden perään tuun kesällä varmasti itkemään lukemattomia kertoja, itken jo nyt ja on itketty tätä ennenkin. Joista kaikkia en välttämättä nää enää ikinä, toivottavasti kuitenkin mahdollisimman montaa ja mahdollisimman usein. Ihmisiin tutustuminen jännitti mua eniten tänne tullessa, onnistuuko sitä saamaan niin hyviä kavereita joihin tulee pidettyä yhteyttä ja joiden luona voi vierailla? Onnistui se. Uskomatonta että voi käydä niin mieletön tuuri, että kaikki ihmiset on sellasia joiden kanssa tulee toimeen. Mun mielestä paljon kertoo sekin, että meitä asuu samassa rakennuksessa 25 tyttöä, ja kertaakaan ei olla riidelty, ainakaan sillai kunnolla räjähtämällä ja niin että siitä seurais päivien mykkäkoulu. Unbelievable I say. Paskanjauhamistakin esiintyy suhteellisen vähän, aika hyvin kaikesta saa puhuttua suoraan. Hyvästien jättäminen on ollut maailman hirveintä. Jos jonkun neuvon voin tuleville vaihtareille antaa niin sen, että huomattavasti helpompaa olis ollu olla ekojen lähtevien joukossa, ei viimesten. Viime päivät täällä on vaan ollu todella raskaita, kun jatkuvasti joku on lähdössä, ja tietää että se ihminen ja tää aika joka yhdessä on vietetty ei tuu enää koskaan takasin. Siti oon samalla maailman onnellisin tänne tulosta, sillä nää neljä kuukautta on luultavasti olleet elämäni onnellisimmat. Ikävä on jo nyt valtaisa ja päivät itkuisia, mutta kaikesta selvitään. Päivääkään en tästä vaihtais pois.

"How lucky am I to have something that makes saying goodbye so hard"

<3<3<3

Studying

Viimesen kouluviikon päätyttyä voisin varmaan kertoa vähän siitäkin, mitä tän kevään aikana on tullu opiskeltua. Kyllä, sitäkin on tullu tässä ohessa vähän harrastettua, vaikka ei se siltä oikeestaan oo näillä kahen koulupäivän viikoilla tuntunukaan. Tammikuussa valitsin itelleni kuus kurssia, joilla kaikilla roikuin ahkerasti mukana. Nyt näistä kursseista osaa ehkä jo kertoa vähän enemmänkin.

Psychology of Education

Ylivoimasesti turhin kurssi, jonka valitsin ihan vaan pisteiden takia ja siks, että vois tuntea tekevänsä jotain. Kurssin ekat luennot vaikutti ihan lupaavilta, mutta kun vieraileva luennoitsija vaihtui kurssin varsinaiseks opettajaks loppu myös mielenkiinto. En oikein oo vieläkään selvillä kurssin sisällöstä, aiheet on hyppiny pedofiliasta syömishäiriöihin, mutta esim. kasvatuspsykan keskeisiä teorioita ei oo käyty läpi kuin korkeintaan sivulauseessa mainitsemalla jos edes sillä. Tää on myös ainoa kurssi, joka on järkätty massaluentoina, joten luonnollisesti pari luentoa on sitten tullu skipattua. Arvosanan saamiseksi ois pitäny palauttaa 3000 sanan esseen, mutta päätin tyytyä tän kurssin osalta vain suoritusmerkintään ja säästää itteäni turhalta stressiltä.

Digital learning

Tätä kurssia oisin varmasti arvostanu enemmän, jos se ei sijoittuis tiistaiaamuihin klo 9:ään, ainoa aamu jollon on saatava ittensä ylös ennen 11. Kurssilla harjoteltiin animaation tekoa, äänijuttuja, kuvien muokkaamista ja kaikkia hauskoja ohjelmia, joita voi koulussa käyttää. Lisäks on sivuttu tekijänoikeuksia ja käyty läpi nettiturvallisuutta ja siihen liittyviä sivustoja. Suurin painotus tunneilla oli kuitenkin Active Inspire-älytaulusysteemin käytössä, sillä sitä pääsee käyttämään teaching practicessa ja sitähän sitten harjoteltiin urakalla. Saatiin tää ilmaseks myös omille koneillemme, mistä oon nyt varsin ilonen kun kuulin, että ilmeisesti myös meiän omalla OKLV120-kurssilla on sen käyttöä opeteltu. Kurssin vaatimuksiin kuulu älytaulupohjaisen tuntisuunnitelman tekeminen sekä luonnollisesti sitten niiden diojen tekeminen. Menin siitä mistä aita on matalinja hyödynsin vanhoja tuntisuunnitelmia, opettaja varmasti ymmärtää paljon mun suomalaisesta lukutunnista.

On muuten aivan uskomatonta, miten käsiä nää irlantilaiset osaa jossain asioissa olla. Esim. kopioiminen ja liittäminen piti etenkin kurssin alussa käydä noin joka kerta läpi, ja tein myös suuren vaikutuksen joihinkin tyttöihin kun osasin niin nopeesti siirtää tiedostoja muistitikulle. Tahti on siis ajoittain ollu aika turhauttavan hidas.

Physical Education

Eli ihan vaan tuttavallisemmin liikunta. Kakkosvuosikurssin liikunnassa ollaan käyty läpi pallopelejä (myös niitä erittäin tuttuja hurlingia ja rugbya), voimistelua, tanssia, yleisurheilua ja nyt viimesimpänä aiheena on ollut outdoor activities and adventures, kaikki on suunnattu vuosiluokille 3-4. Sisällöt on siis ollu hyvinkin samoja kun POM-liikunnassa, mutta harjotukset on ollu onneks erilaisia, eli tää on ollu erittäin hyödyllinen kurssi ainakin omasta mielestäni. Etenkin kun POM-liikunnassa sportfolion koostaminen oli hieman laiskahkoa, nyt on kaikki materiaali tulostettavissa moodlesta. Outdoor activities-osuus on ollu hauskaa, kun aiheen ollessa suunnistus on opettaja varmistellu jatkuvasti multa ja Sannalta että miten sillä menee ja onko tää hyödyllistä, ollaanhan me suomalaiset kuitenkin niin hyviä suunnistajia.

Curriculum Arts

Kuviksen valitsin ihan vaan jo sivuaineenikin ja yleisen mielenkiinnon takia lukkariin, lisäks ajattelin tän ekan vuoden kuviksen olevan sopiva lepposaa ja sitä se on ollukin. Sisällöt on ollu suurimmaks osaks tuttuja mutta harjotukset jälleen onneks erilaisia, eli ei oo joutunu toistamaan kaikkea aikasemmin tekemäänsä. Kuvis on ollut liikunnan ohella ihan mun lempparikurssi, johon ei ihan vähiten oo vaikuttanu se, että tykkään meiän opettajasta ihan mielettömästi. Nuorehko, kuumahko mies, need I say more? Tunneilla ollaan käyty läpi värejä, muotoja,  painamista, tekstuureja ym. Kaikki perusjuttuja siis. Nyt oon kriisissä siitä etten näe sitä opettajaa enää koskaan nyyh.

Irish Culture, Language and Literature

Vaihtareille suunnattu kurssi, johon on kuulunu yks tunti viikossa 10 viikon ajan. Nimensä mukasestikin tarkotuksena on ollut tutustua Irlannin kulttuuriin ja kieleen mahollisimman monipuolisesti, aihealueisiin päästiin ite vaikuttamaan lukukauden alussa valitsemalla listasta 10 mielenkiintosinta. Tunneilla opittiin hieman iirin kieltä, tutustuttiin irlantilaiseen runouteen, kielelliseen maisemaan sekä musiikkiin ja lauluihin, opittiin iiriliäisistä peleistä eli gaelic footballista, hurlingista ja camogiesta, perehdyttiin irlantilaisiin keijulegendoihin sekä Pohjois-Irlannin historiaan. Todella mielenkiintoinen kurssi noin aiheidensa puolesta mutta ehkä hieman tylsähkösti järjestetty. Jos tänne vaihtariksi eksyy niin suosittelen kuitenkin ehdottomasti kurssin käymään, läsnäolovelvollisuuden lisäksi vaatimuksiin kuuluu 1500 sanan esseen kirjoittaminen ja aiheita tähän saa joka luennolta. Itse kirjotin omani peleistä, vertailin siis Suomen kansallislajia pesäpalloa iiriläisiin peleihin.

Images of Irish landscapes and cultures


Viimeinen kurssi listassani oli jälleen vain meille vaihtareille suunnattu field trip-kurssi. Noista field tripeistä oonkin jo aiemmin kirjotellu, niiden lisäksi kurssiin kuulu kolme kirjallista tehtävää. Yks koko kurssista jonka sai toteuttaa joko word-pohjasena raporttina tai power pointtina, itse valitsin jälkimmäisen. Lisäks piti valita kolme kuvaa St. Patrick's Daysta ja kirjottaa muutama kappale ihan vaan odotuksista ja kokemuksista sekä sitten tuottaa ryhmän kanssa posteri kurssin kokemuksista. Jotenkin ihan jumalattoman paljon hommaa verrattuna muiden kurssien työmäärään ja siihen nähden että tästä sai vaan 2,5 op kun muista taas napsahti se 5 op. Ei kuitenkaan mitään ylivoimasta eli suosittelen myös tätä kurssia.

Nyt on siis tää lukuvuosi taputeltu, varmaan ensimmäinen kerta ikinä kun en todellakaan toivo koulun loppuvan. Opiskelut on ollu todella lepposia. Oisin toivonu että paikallisiin opiskelijoihin olis tutustunu vähän enemmän, mutta siinä olis saanu itekin olla aktiivisempi. Tosin baarissa oltiin kyllä aina kavereita. :D Education-puolen opinnot ei ihan hirveesti vaatinu panostusta, BA-puolelta kursseja valinneet on joutunu tekemään huomattavasti enemmän hommia omasta pääaineestaan riippuen.


Kaikki täällä ei todellakaan toimi niin hyvin kuin Suomessa, ei oikeastaan mikään. Kv-puolikin tuntuu olevan suurimman osan ajasta aivan hukassa ja monet muut on joutuneet säätäämään aivan hulluna papereiden ym. kanssa. Mulla ja Sannalla on kuitenkin ollu tosi helppoa, jos joku asia on vaatinu selvittämistä niin ollaan vaan seurattu muita. Yliopistosta kuitenkin muuten opiskelupaikkana ja ympäristönä tykkään aivan hulluna, tää on mukavan pieni ja kompakti, ja erittäin kotoisa. St. Patrick's Collegea tulee ikävä <3

Ihana paluu arkeen

Espanjan reissu pääsiäislomalla oli aivan mielettömän ihana, rakastuin Madridiin ja ihastuin Barcelonaan, mutta voi sitä tunnetta kun lentokone alkoi laskeutua ja ikkunasta näkyi vihreitä nummia silmänkantamattomiin. Olin poissa vaan viisi päivää mutta silti lähes itkin onnesta, pieni breikki Dublinista teki hyvää sillä takaisin tuleminen tuntui siltä, että on palaamassa kotiin ja tuttu harmaus ja sadekaan ei onnistunut lannistamaan. Kaikesta vielä parempaa teki se, että kaikki oli vihdoin palannu kotiin pääsiäisloman vietosta, mikä tarkotti sitä että Movillen niin rakas common room oli taas täynnä väkeä ja kaikkia näki ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen.

Samana päivänä alko yliopistolla Rag Week, joka tarkotti bileitä joka päivälle ja vissiin perimmäisenä tarkotuksena on kerätä rahaa hyväntekeväisyyteen. Jumalattoman väsyneenä lähdin sitten vielä suoraan lentokentältä palattuani Sannan houkuttelemana Full Moon Partyihin, jonne oli taas vähän pidempi matka eli yhteiskuljetuksilla mentiin. Bileet oli siistit, sai kasvomaalauksia ja uv-tatuointeja ja yhtäkään kuvaa mulla ei tietenkään ole. Muutenkin oon ollu tosi laiska kantamaan kameraa mukana joten kuvien määrä on vähentyny radikaalisti. Tiistaina luvassa olis ollu Mystery Bus Touria, joka siis tarkottaa sitä että busseilla ajellaan 12 tuntia yllätyskohteisiin. Keskiviikkonakin oli jotkut bileet mutta ei osallistuttu (muistaakseni), mutta torstain Rag Week Balliin lähettiin sitten isolla porukalla. Bileet oli d|twossa, ainoossa yökerhossa jossa oon täälläoloaikana ehtiny käymään. Paikka on ihan suhteellisen siisti sisältä, etnkin yläkerta, alakerran tanssilattia nyt on sellanen peruskaukalo.

Voi miten paljon sitä ehtikään ikävöidä näitä ihmisiä ja sitä, että kaikki on paikalla!

Häagen Dazs oli taas parin viikon ajan puoleen hintaan Tescossa ja sen huomas, päivittäin vähintään yks ihminen tuli uuden purkin kanssa kotiin ja pakastin pursus jäätelöä.

Saatiin tilaamamme St. Pats Erasmus-hupparit, josta peräisin olleeseen pahvilaatikkoon piti yrittää ahtautua. Testattiin myös laatikon kestävyyttä, kun pojat kanto mut siinä ulos.

d|two

Saman viikon lauantaina juhlittiin belgialaisen Clairen 24-vuotissynttäreitä ja ilta oli erittäin onnistunut. Kaikki oli juhlatuulella ja oli varmaan eka kerta koko kevään aikana kun porukka ei hajonnut missään vaiheessa vaan pysyttiin yhessä. Tähän saatto vaikuttaa se, että kerrankin pysyttiin koko ilta samassa paikassa, Hogan'sissa eli hajaantumisen vaaraa ei päässy syntymään.

Tän kuvan tapahtumista ei oo mitään hajua.

Laatikolle tuli jälleen käyttöä kun tajuttiin Paigen kanssa (taas kerran), miten vähän aikaa meillä on täällä enää jäljellä ja päädyttiin laatikkoon itkemään. Nää viimeset päivät on muutenkin ollu omalta osaltani aika itkunsekasia, välillä todellisuus vaan todella läimäsee kasvoille sen, miten nopeesti tää kevät on menny, ja että tätä kirjottaessani aikaa on enää vajaa kaksi viikkoa. Ei vaan voi ymmärtää.

Pääsin myös toteuttamaan vihdoin yhden suurimmista haaveistani vaihtoajalle, kun Bridien ja Sannan kanssa vietettiin yks aurinkoinen iltapäivä Dublin Zoossa. Dublin Zoo oli varmaan eka Sannalle intoilemani asia viime vuoden tammikuussa kun vasta oltiin tänne hakemassa, ja ihan vaan sen takia että täällä on norsuja! Norsut on mun lempieläimiä muta en oo koskaan nähny niitä livenä. Tän faktan kerrottuani sain aina tuntea itteni ihan retardiks kun muut ei meinannu usko että miten en oo voinu nähä norsuja koskaan, ja enkö muka koskaan oo käyny eläintarhassa. Yritä siinä sitten selittää Suomen ilmastosta ja Korkeasaaren rajatusta pinta-alasta.

Löytyhän sieltä toki vaikka mitä muitakin elukoita, mutta norsut oli mulle se suurin juttu. Eläimet oli myös valtavan laiskoja, en tiiä oliko liian kylmä vai liian aurinkoista vai vaan huono aika päivästä, mutta kaikki lähinnä vaan makas kuolleen näkösinä jossain aitauksen nurkassa.

Nää makit/lemurit tai mitkälie on kyllä aina Madagascarin näkemisen jälkeen kuulunu mun suosikkieläimiin myös. "Ma tahtoo veivaa veivaa"

Kirahveja! Mun toinen lempparieläin.

Suloisista suloisin vauvagorilla <3

Ja sitten niitä norsuja! Olin aivan lieskoissa ja otin varmaan 30 kuvaa näistä pelkästään, mutta olihan ne nyt vaan ihan hiton siistejä. Tosin harmikseni pienempiä intiannorsuja, eli vielä riittää tavotetta siinä että näkisin afrikannorsuja myös.

Dublin Zoo sijaitsee Phoenix Parkissa jossa ei enää sen kummemmin sitten jaksettu kierrellä, pitää ottaa sekin nyt vielä viimesten päivien tavotelistalle.

Rag Weekin jälkeinen viikko eli viime viikko vierähtikin sitten vaalikampanjointia seuraillessa, kun ens vuodelle valittiin uutta Student Unionia. Kampanjointi oli etenkin yhden pj-ehdokkaan osalta varsin näkyvää, oli tuhansia (liioittelematta) julisteita ja flaijereita, joita tungettiin jopa makuuhuoneen ovien alta, hattuja, saippuakuplakonetta, mukana raahattua koiraa ja ties mitä muuta. Henkilökohtasesti tykkäsin enemmän pj-vaalin voittaneen Thomasin kampanjoinnista, johon kuulu mm. opiskelijahintaset lounaat ja ilmasen kaljan ilta lähipubissa eli Cat and Cagessa. Tällä hetkellä eletään Post Election Weekiä ja tänään saan Pilvin vastavierailulle Madridista, jeejee! Pieni haikeus oli alkuviikosta Suomen suuntaan, kun facebook täytty vappupäivityksistä ja täällä koko käsitettä ei edes tunnetta. Yritettiin tuoda ees pieni pala vappua tänne leipomalla Sannan kanssa munkkeja, jotka oli suuri menetys! Nyt pitää vaan kääntää resepti englanniks, niin moni sen itelleen halus.

 Taikinassa riitti vaivaamista

Sanna keskitty enemmän taikinansyöntiin

Opetin Sannalle reikien pyörittelyn saloja

Yks satsi pääs kevyesti palamaan, tosin nekin kyllä syötiin. Kaiken kaikkiaan leivottiin noin 60 munkkia, seuraavana aamuna jäljellä tais olla neljä.