A stolen cabbage and other stuff

Tajusin just että enhän mä oo tajunnu kertoa ollenkaan meiän olemisesta ja normaalista elämästä, pelkästään käytännön jutuista. Ollaan nyt oltu täällä pikkasen päälle viikko, päivät tuntuu toisaalta menevän hirveen nopeesti, mutta silti tuntuu että täällä olisi ollut PALJON pidempään kuin viikon. Uusia kavereita ja hauskoja hetkiä on mahtunu tähän viikkoon aivan käsittämättömmän paljon. 

Lauantaina odoteltiin vielä suurinta osaa muusta Erasmus-porukasta paikalle ja USA:n tytöt sitten kokkasi meille tyypillisen jenkkiaterian, paistettua kanaa ja perunamuussia, ruskeaa kastiketta ja papuja ja voin kertoa että hyvää oli! Paikallisten ruokalajien keksiminen on aika hankalaa kun uunia ei oo käytössä, Sannan kanssa ajateltiin tehdä joku päivä varmaankin lettuja, koska se on helpointa mitä keksin 30:lle hengelle kokattavaks ilman uunia.

Sunnuntaina porukkaa alko olla paikalla jo enemmänkin, ja lähdettiin sitten täällä jo syyslukukauden viettäneiden ranskalaisvaihtareiden johdolla tsekkaamaan 10 minuutin kävelymatkan päässä olevaa kasvitieteellistä puutarhaa. Tuonne pitää ehdottomasti päästä uudestaankin keväämmällä!

Maanantaina päästiin vihdoin myös biletyksen makuun ja lähdettiin tsekkamaan Welcome Back-bileet läheisessä Big Tree-baarissa. Porukkaa oli aivan järkyttävän paljon, sai ihan oikeesti käyttää kyynärpäitään jos halus edetä mihinkään. Hauskaa kuitenkin oli, harmi että hauskuus ei ihan enää kantanut tiistain puolelle kun päästiin ekaa kertaa kunnolla opiskelun makuun.

Liettualaisvahvistukset

Tiistai tosiaan oli viikon ainoa koulupäivä, ja sen jälkeen ollaankin oikeestaan vaan hengailtu asuntolassa ja käyty kiertelemässä kaupungilla ja tietysti shoppailemassa. Shoppailemassa siinä määrin, että mä en aio mennä pariin viikkoon keskustaan, tai jos meenkin niin jätän rahapussin kotiin. Oli hyvä idea olla pakkaamatta oikeestaan mitään bilevaatteita tai -laukkuja tai -kenkiä, niitähän on sitten pitänyt ostaa jonkin verran. Kaikki on tosin onneks ollu tarpeellista, ja jos farkut maksaa 11 euroa, tennarit 3 euroa tai laukku 5 euroa niin pitäähän ne nyt ostaa. Tai jos New Lookista saa opiskelijakortilla 20% alennusta, olis vaan silkkaa typeryyttä jättää hankkimatta täydelliset kiilakorot.

Kaupunkia halkova Liffey

Oonko muistanu jo mainita että mä rakastan tätä kaupunkia? 

Torstaina otettiin missioksi (shoppailun lisäksi) käydä äänestämässä Sannan kanssa, ja päästiin vihdoin tutustumaan kaupunkiin O'Connell Streetiä pidemmälle, Liffeyn toiselle puolella. Alueella sijaitsee mm. 1500-luvulla perustettu Trinity College, joka oli aika huikea näky. Siltikin tykkään ehkä kuitenkin opiskelupaikkana enemmän tästä meidän St. Pat'sista, joka on huomattavasti pienempi ja kotoisampi. Löydettiin myös Grafton Street, todella kaunis ja tunnelmallinen kävelykatu, jonka varrella sijaitsi lisää ihania kauppoja. Myös Disney-kauppa, jossa me kypsät opiskelijat hihkuttiin riemusta, halailtiin pehmoleluja ja joille myyjä kertoi, että yläkerrassa on pieni teatterialue, jonne voi mennä katsomaan piirrettyjä.

Käytiin myös tarkastamassa Quinns, leppoisa pub jossa viihdyttiin erinomaisesti. Paikalla ei alkuillasta ollut hirveesti ketään muita, joten päästiin toteuttamaan itseämme tanssilattialla. Kotimatka ryöstäyty ihan käsistä varastetun kukan (joka meidän mielestä on kaali) myötä ja päätyi puolen tunnin taisteluun spagettipurkin ja tölkinavaajan kanssa. Kaikki on imeny jo valtavasti vaikutteita jenkkitytöiltä, everything is so cute ja love you raikaa asuntolan tiloissa useesti.

Mutta pakkohan tätä kaikkea vaan on rakastaa. En malta odottaa, mitä kaikkea seuraavaan neljään kuukauteen vielä mahtuu, jos eka viikko on jo tuntunu näin huikeelta. :) Mutta ei hätää, eiköhän se koti-ikäväkin jossain vaiheessa yllätä.

"If all else fails, read it"

Eilen meillä alkoi koulu sitten ihan virallisesti. Induction day starttasi klo 9.30 ja eteen iskettiin jumalaton määrä papereita, jotka vielä odottelee täyttämistään ja oikealle henkilölle toimittamista. Vielä kun olis jotain hajua että kuka se oikea henkilö on. Infoa tuli joka laitoksen opinnoista ja asumisesta sekä Student's Unionista, vastaa siis ylioppilaskuntaa. Pitkä ja puuduttava päivä, jonka aikana saatiin kuulla otsikon lause moneen kertaan kansainvälisen laitoksen koordinaattorin Gerryn suusta. Jos mikään muu ei auta, lukekaa ohjeet. Gerry ja Bernie on ihan mukavia, tosin mitä nyt on saanu kuulla niin aika hyödyttömiä jos oikeesti apua tarvis. Mutta en tunne, joten en tuomitse.

Kuvassa ehkä tärkeimmät eilen saadut paperit. Vihreästä vihkosesta valkattiin kurssit, ja aikatauluja etittiin sitten maailman sekavimmasta lukujärjestyspohjasta. Kyllä, paperiversioilta, ei siis kannata yhtään valittaa jos Korppi ei jollain hetkellä suostu toimimaan. Voin nimittäin vaikuuttaa että se on silti tuhat kertaa toimivampi systeemi kuin tuo, eikä yhtään helpota se että kurssikodit on lyhenteitä kurssien gaelinkielisistä nimistä. Asiaa vaikeutti vielä se, että täällä vaihtarit saa ottaa mitä kursseja tahansa, minkä vuosikurssin kursseja tahansa ja miltä laitokselta tahansa. Valinnanvaraa siis todellakin riittää, ja moni mielenkiintoisen tuntuinen kurssi jäi valkkaamatta.

Näistä sitten yritetään löytää oikeat kurssit, jepjep.

Kaikista meidän laitoksen (Department of Education) kursseista saa viisi opintopistettä, vaikka vihkoon onkin merkattu pienemmät pistemäärät. Kursseja ei siis tarvitse ihan jumalatonta määrää onneks valita että saa pisteitä tarpeeks kevään ajalta. Lisäks meille vaihtareille järkätään täällä kaksi ihan omaa kurssia, Irlannin kieleen ja kulttuurin perehdyttävä kurssi (5 op) ja Field Trip-kurssi (2,5 op), johon sisältyy nimensä mukaisesti opintomatka jonnekin maaseudulle, sekä tutustumista urbaaniin ympäristöön, toisin sanoen Dubliniin. Nämä tietysti otettiin kaikki, ihan mahtava tilaisuus päästä tutustumaan maahan! Lisäks valitsin kurssit nimeltä Digital Learning ja Psychology of Education, sekä liikuntaa ja kuvista. Kurssit sijottuu niinkin näppärästi, että mulla on koulua vain maanantaisin ja tiistaisin, loppuviikko sitten aikaa tehdä vaikka mitä!

Tänään sitten alkokin luennoilla ja tunneilla käyminen, kursseille ei sen kummemmin ilmottauduta, kunhan vaan kävellään luokkaan ja kysytään opettajalta että onko ok että tullaan, ja niille on. Aamulla ensimmäiseks oli Digital Learningiä, josta toivon olevan hyötyä. Tän päivän sisältö tosin oli kuvien ottaminen (hyvin basic-asioita) ja kuvamuokkauksen perusteet, eli oikeestaan OKLV110 all over again. Mun ryhmän paikallisilla opiskelijoilla ei tosin tuntunut olevan valokuvaamisesta hajuakaan, koska kun oli mun vuoro ottaa kuvia, oli ne tosi vaikuttuneita ja kyseli että oonko valokuvaaja. Öö... en, tiedän vaan miten käyttää esim. makro-ohjelmaa kamerassa. Paikalliset opiskelijat on kyllä tosi mukavia, ja auttaa mielellään. :) Päivä jatku kolmen tunnin tauolla (ja päikkäreillä, oli hyvä idea tulla kolmelta edellisenä iltana kotiin opiskelijabileistä), ja kahelta taas jatkettiin tuolla kasvatuspsykologialla. Avaus oli varsin mielenkiintonen, kun aiheena oli pedofiilit. Hyvä näkökulma aiheeseen kuitenkin, eipä oo tullu Suomessa tosta hirveesti puhuttua. Psykan luennot on maanantaisin ja tiistaisin, ja vaan tunnin kerrallaan, eli kerrankin luennolla jaksaa keskittyä. Iltapäivällä oli sitten vielä kuvista, harjoteltiin värien sekoittamista. Jeheij, tätähän ei paljoa oo päässy OKL-aikana tekemään, mutta tähänkin tuli heti uusia hyviä näkökulmia, etenkin siihen mitä luokkahuoneessa kannattaa kuviksen opetuksessa huomioida. Kurssi on suunnattu ekan vuoden opiskelijoille, joten perusjuttuja tullaan käymään läpi. Opettaja on todella kiva, varmaan eka miespuolinen kuviksen maikka jonka oon koskaan nähny ja osaa kyllä asiansa. Loppuviikko onkin sitten vapaata, luvassa on ainakin shoppailua, äänestyspaikan metsästäminen ja Paigen ja Romainin 21-vuotissynttärit viikonloppuna, suunnitelmissa ois ainakin vierailla Guinnessin panimolla.

Haluun Suomeenkin tollaset kortit. Tai no, periaatteessa toi on vaan ihan tavallinen opiskelijakortti, mutta toimii myös asuntolan avainkorttina ja sillä tunnistaudutaan kaikkialle. Kuvan ottoon kannattaa varautua Induction Dayn aikana, kiva pikku ylläri.

Home is where your heart is

Vaihtoehdoiksi asumiselle vaihdon aikana annettiin joko asuntola kampuksella tai asunnon vuokraaminen yksityiseltä. Meille itsestäänselvä vaihtoehto oli kampuksella asuminen, sillä ite en ainakaan edes olisi jaksanut nähdä asunnon etsimisen vaivaa, ja asuntolassa ainakin tutustuu varmasti muihinkin opiskelijoihin. Asuminen maksaa 97 euroa viikossa, eli hieman vajaa 400 kuussa, mutta siihen sisältyykin sitten onneksi sähköt, netit ja vedet. Netti toimii omassa huoneessa johdon kautta, mutta alakerrassa on langaton yhteys, joka tosin kovalla tuulella (eli aina) pätkii.

Asuntolan nimi on Moville, ja tää sijaitsee keskellä kampusta. Kaikki kampuksella asuvat vaihtarit asuu tässä asuntolassa, paitsi poikavahvistuksemme Romain. Yhteensä poikia on kaksi, mutta toinen asuu muualla. Asuntolaa jakamassa on kai noin 30 opiskelijaa, lisäksi jotkut opettajat asuu täällä myös. Kansallisuuksia löytyy laidasta laitaan, porukkaa on USA:sta, Belgiasta, Ranskasta, Itävallasta, Tsekistä, Liettuasta, Sveitsistä, Norjasta ja Puolasta.

Makuuhuone on todella kiva, huone on iso ja säilytystilaa on paljon. Oma lavuaarikin löytyy. Vessat ja suihkut jaetaan samalla käytävällä asuvien seitsemän muun ihmisen kanssa. Vielä ei ainakaan oo ehtinyt syntyä tappelua suihkuvuoroista, saa nähdä miten elämä tästä etenee. Hieman noista isoista ikkunoista tuulee sisään, ja patjan jouset tuntuu mukavasti läpi, yksi tytöistä myös herää aina kääntyessään jousien natinaan. Tuulesta huolimatta mun huoneessa lämmitys toimii välillä vähän turhankin tehokkaasti.

Suihkuja ja vessoja löytyy kaksi, ja ne on varsin viehättävät. Vessa vedetään tollasella peri-brittiläisellä ketjulla. Suihkussa vedenpaine on olematon, ja efekti on aika sama kuin seisois kesällä tihkusateessa ja yrittäisi siinä peseytyä. Lämmintä vettä kuitenkin tulee. Muutaman sanan voisin myös avautua noista hemmetin hanoista, ihan oikeesti eletään vuotta 2012 ja täällä vaan kaikkialla suositaan tota systeemiä, että kylmälle ja kuumalle vedelle on erilliset hanansa. Yritä siinä nyt sitten pestä naamaa kun kuuma vesi polttaa kädet, onneks kylmää vettä saa odottaa tovin jos toisenkin joten siinä ehtii naaman pesasta.

Mun huone sijaitsee asuntolan neljännessä kerroksessa, eli odotan että takamus ja reidet on suhteellisen hyvässä tikissä kun noita kevään ajan muutamia kertoja päivässä ravaa ylös ja alas.

Alakerrassa on kaikille yhteinen keittiö. Niin, mainitsinhan jo että meitä asuu täällä yli 30 henkeä? Keittiössä on kolme jääkaappia ja yksi pakastin, että kivasti mahtuu kaikkien ruoat. Uunia ei ole ollenkaan, kuitenkin kaksi mikroa ja rikkinäinen leivänpaahdin löytyy. Tarina kertoo, että ennen täällä oli uunit, mutta muutamat paistumaan unohtuneet kännipizzat aiheutti sitten sen, että uunit vietiin pois. Lisäksi alakerrassa on iso yhteinen oleskeluhuone, common room (hih, ihan kuin Harry Potterissa), jossa vietetään paljon aikaan ja josta aina löytää seuraa.

Kaikesta tästä huolimatta, tai ehkä juuri niiden takia, tykkään asuntolasta ihan sairaasti ja paikka tuntuu jo muutaman päivän jälkeen kodilta! Monet entiset vaihtarit ja paikalliset opiskelijat on kyselleet fiiliksiä täällä asumisesta ja olleet tosi yllättyneitä, kun paljoa valitettavaa ei oo juurikaan ollu. Puiset lattiat on aivan ihanat, kaikki on tosi siistiä, ja ennen kaikkea, seura täällä on ihan mahtavaa! En vois juurikaan tyytyväisempi siis olla. :)

The first days

En voi tajuta, että takana on vasta kaksi kokonaista päivää. Tähän mennessä ei olla tehty mitään ihmeellistä, vaan hengailtu asuntolassa ja kierrelty, ja tutustuttu toisiimme. Kun Sannan kanssa saavuttiin torstai-iltana tänne paikalla oli viisi tyttöä USA:sta ja kaksi tyttöä ja yksi poika Belgiasta. Matkaan lähdettiin Helsinki-Vantaan lentokentältä torstaiaamupäivällä. Lunta satoi ihan kohtuullisesti ja joitain lentoja oli peruttu, omamme oli onneksi vaan myöhässä ja ilmaan päästiin vajaa tunti aikataulusta jäljessä. Meitä viivästys ei onneks haitannut, koska vaihto oli Kööpenhaminassa ja seuraava lento oli vasta 17.50 Suomen aikaa, eli Kööpenhaminassa ehdittiin silti hengailla reilusti yli kaks tuntia. Ja se lentokenttä oli just niin siisti kuin olin kuullu!

Lennot suju kaiken kaikkiaan hyvin. Lentokentällä yritettiin löytää oikeeta bussia, jolla päästäisiin yliopistolle. Näytettiin niin eksyneiltä että heti joku mies hyökkäsi kysymään että ollaanko ok ja mitä yritetään löytää (Are you ok girls, where are you going?). Päästiin sitten oikeeseen bussiin (linja 16A), ja kyyti oli suhteellisen hurjaa! Bussi oli kuitenkin paljon halvempi vaihtoehto kuin taksi, jolla tosin olisi päässyt ehkä hieman varmemmin perille. USA:laisilta oli esim. nyhdetty 40 euroa taksimatkasta (10 e/hlö), vaikka normaalisti sen ei pitäisi maksaa 15 euroa enempää. Kannattaa siis olla tarkkana hintojen kanssa.

Irlantilaiset ylipäätään on kuitenkn just niin ystävällisiä kuin voi olettaakin. Oltiin oltu maassa tunti, ja siinä ajassa ehdittiin saada apua viideltä eri ihmiseltä, ilman että piti edes kysyä. Bussissa takana istuva nainen kertoi meille milloin pitää jäädä pois, ja kampuksella joku nuori mies kääntyi vielä 100 metrin päästä takaisin kysymään että tarvitaanko apua. Hän osasi sitten neuvoa meidät oikeaan rakennukseen. Saavuttiin vastaanottoaikojen ulkopuolella (sulkeutuu 7.00 pm) joten toinen mies soitti sitten vartijalle ja saatiin avaimet huoneisiimme.

Asuntola, jossa kaikki vaihtarit asuu on nimeltään Moville, ja paljon parempi mitä uskalsin odottaa (tosin juuri tapaamamme irlantilainen opiskelija sanoi että tääkin on ihan hirveä). Kaikille on omat huoneet, jotka on tosi isot. Lämmityskin toimii, oma huoneeni ainakin on suurimman osan ajasta kuin sauna. Huoneessa on oma pesuallas, mutta ei vessaa. Joka kerroksessa on kaksi suihkua ja vessaa, ja yhdessä kerroksessa kahdeksan huonetta. Huoneet on tosi viihtyisät ja rakastan noita puulattioita!

                                                                   Aurinko paistaa! 

Yliopisto sijaitsee hieman syrjässä, keskustaan kävelee noin 35 minuutissa. Ympäristö on kuitenkin tosi kiva, kirjottelen ja esittelen sen myöhemmin. Kadun toisella puolella kuitenkin on kaikki mitä tarvitsee.

      Todennäköisin syy miksi kuolen täällä (tai joku meistä), on todella vaikeeta muistaa katsoa oikeeseen suuntaan kun ylittää tietä. 

Perjantaina käveltiin keskustaan porukalla, ihan vaan tsekkailemaan reittiä ja ostamaan jotain tarvikkeita asuntolaan. Dublinin keskusta on I-H-A-N-A!! Kaikki tarvittava löytyy yhden ison kävelykadun varrelta, se on hieman eri kokoluokkaa kuin Jyväskylän vastaava. Kadulta löytyy myös Penneys (joka siis on sama kuin Primark, eri nimellä vaan), josta shoppailtiin kaikkea pientä huoneita piristämään. Bootsissa meinasi lähteä käsistä, nyt pitäisi ainakin naaman pysyä puhtaana naamanpesuaineiden määrästä päätellen. Ostettiin kaikille paikalliset liittymät, joilla saadaan soitettua ja tekstattua toisillemme ilmaseks, eikä puhelut Suomeenkaan maksa ihan tuhottomasti.

                                                                 Tytöt, tiedätte mikä tää on! 

Tässä on osa meiän porukasta, vasemmalta oikealle minä, Aveline, Sanna, Alicia, Paige, Sarah and Paige. Käytiin kiertelemässä kampuksella, tosin tuuli oli niin jäätävä että kierros jäi aika lyhyeksi. Viikonlopun aikana joukkoon on liittynyt opiskelijoita myös Tsekistä, Puolasta, Liettuasta, huomenna on kuulemma tulossa myös unkarilaisia, joten kansalaisuuksia ainakin löytyy.

Lisää seuraa myöhemmin, nyt seurataan vaalilähetystä! :)

Valmisteluista sanasia

No nyt seuraa sitten niitä olennaisia infoja vaihtoon hakemisen ja valmistelujen osalta. Oon hyvin paljon sellanen "älä tee niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon"-ihmistyyppi, joten luultavasti kaikki mahdolliset virheet on tehty. Lähdin matkaan tosiaan yhdessä hyvän kaverini kanssa, joten molemmat luonnollisesti tuudittauduttiin siihen, että yhessä saadaan kaikki asiat selvitettyä ja vaikka ei saataiskaan niin eipä tarvi sitten yksin perillä ollessa pähkäillä ja panikoida.

No mutta asiaan. Vuosi sitten alettiin kaverini Sannan kanssa miettiä, että haettaisko yhessä vaihtoon Dubliniin. Irlanti ja Dublin on itsellä jo pitkään keikkuneet unelmien matkakohteiden kärkipäässä, ja kun kerta seuraa oli saamassa niin innostuttiin todella asiasta ja haettiin. Kaikki tai ei mitään-meiningillä mentiin enkä edes hakenyt mihinkään muualle. Hakeminen vaati hakulomakkeen täyttämisen sekä alustavan kurssisuunnitelman tekemisen, johon saimme onneksi apua aiemmin samassa kohteessa vaihdossa olleelta opiskelijalta, yliopiston nettisivut ovat nimittäin ainakin aluksi hieman epäselvät. Maaliskuussa oli sitten haastattelut koska Iso-Britannian ja Irlannin alueelle oli niin paljon hakijoita, mutta sekin oli oikeestaan vain mukava tilaisuus jota ei liikaa tarvinnut jännittää. Haastattelusta ehkä seuraavana päivänä saatiin tietää että mehän tosiaan lähdetään tammikuussa 2012 Dubliniin, yhdeksän kuukautta tuntu tässä vaiheessa pieneltä ikuisuudelta, miten sitä malttaisi odottaaa?!

Irlannin on pakko olla yksi helpoimmista vaihtokohteista. Paperiasioita tarvitsee hoitaa oikeastaan vain Suomen päässä, Dubliniin riitti kouluunilmoittautumislomakkeen sekä learning agreementin lähettäminen. Learning agreementiin siis vain oikeastaan kirjataan uudelleen alustava suunnitelma kursseista. Tämäkin sitten onnistuttiin kuitenkin ryssimään, kun havahduttiin marraskuun alussa siihen, että ilmottautuminen on loppunut 21. LOKAKUUTA. Tästä en kuitenkaan suostu täyttä vastuuta ottamaan, sillä kaikki oletettiin että Dublinista pitäisi jonkun ottaa meihin yhteyttä. Siinä sitten pienet panikoinnit ja kv-palveluiden Elisalle ihmettelemään että mitäs nyt, päästäänkö me matkaan enää ollenkaan. Nopeasti täytettiin lomakkeet, jotka Elisa skannas ja laittoi sähköpostilla St. Patrick's Collegen vaihtokoordinaatorille, Bernielle (joka on nainen, vaikka nimestä ensin muuta pääteltiinkin.) Pistettiin samalla myös paperit postiin ja jännitettiin. Loppu hyvin, kaikki hyvin, eli puolentoista viikon myöhästyminen ei sitten lopulta haitannut ja saatiin taas hengittää, ja alkaa varailla lentolippuja.

Lennot varattiin jonkun netin hintavertailun avulla Travellinkiltä tammikuun 19. päivälle. Hintaa tuli 120 e ja lennot sisälsivät vaihdon Kööpenhaminassa. Suomesta ei lennä enää kovin halvalla Dubliniin nyt kun Ryanair lopetti lennot Tampereen ja Dublinin välillä. Suoria lentoja ilmeisesti menisi, mutta hyvin rajatusti ja ne onkin sitten niin kalliita että parempi oli ottaa vaihdollinen lento. Halvemmallakin olis lentoja löytänyt, mutta vaihtoaika Oslossa olisi ollut yhdeksän tuntia ja lähtö jo seitsemältä aamulla. Enemmän asiaa matkustamisesta mutta kuitenkin varmaan seuraavassa postauksessa!

Suomessa piti paperiasioista sitten vielä hoitaa kuntoon asunnon alivuokraus, opintotukihakemus ulkomaille, vakuutukset sekä lähtöilmoitus yliopistolle. Asioita ei siis todellakaan ollut paljon, mutta silti niiden tekeminen jäi ihan liian viime tippaan (kuten edeltä voikin lukea), vaikka luulinkin olevani suhteellisen ajoissa. No, aina ei vaan voi onnistua.

Asioita, jotka...

... kannattaa tehdä aikaisemmin kuin kaksi päivää ennen lähtöä:

- vakuutus: Kannattaa ymmärtää ja muistaa jo etukäteen, että matkavakuutus on yleensä voimassa vain kolme ensimmäistä kuukautta. Ei tarvitse sitten kahta päivää ennen lähtöä soitella puolta tuntia vakuutusyhtiöön, ohjautua kolmelle eri ihmiselle ja täyttää paniikissa terveysselvityslappua, jotta on oikeutettu saamaan vielä lisävakuutuskuukausia.

- opintotuen muutosilmoitus: Kannattaa opintotukea ulkomailla opiskelun ajalle hakiessaan tajuta tehdä samalla myös muutosilmoitus asumisesta. Ne KELAn ihmiset on aika pirun tarkkoja näiden asioiden suhteen eikä niiltä jää huomaamatta, jos esim. ihan oikeesti vahingossa oot nostanu tammikuulta asumislisää, vaikka asunto on jo alivuokrattu ja itse asut vanhemmilla. Ne vois nettilomakkeessa olla jotenkin kätsysti siinä samassa eikä eri toimintojen alla, säästyis panikoinnilta, selvitysten lähettämiseltä ja parinsadan euron takaisinmaksulta.

- kouluhommat: Jos jotan rästihommia on jäänyt joulun jälkeiseksi ajaksi, kannattaa alkaa tehdä niitä töitä heti silloin kun on itsensä kanssa sopinut (esim. heti uuden vuoden alusta), eikä väsätä viimesiä tehtäviä kasaan vasta edellisenä iltana. Tai toimiihan se niinkin mutta olishan siinä vähän stressiltä voinu säästyä.

- kuntosalin jäsenyyden irtisanominen: Tää on niiden vika, oikeesti hoidin asian jo joulukuussa, ne lupas selvittää ja palata asiaan, unohti asian, soitin uudelleen ja nyt taas selvitetään ja palataan asiaan.

- Opintolainan nostaminen: Jos aikoo nostaa opintolainan reissua varten, kannattaa vastata pankin soittoyrityksiin. Ne ainakin Osuuspankilta halusi varmistaa, että haluanko mä varmasti ottaa sen lainan korotuksen vastaan. No en tietenkään, läpällä hain. Ja halusin vielä lähtöpäivän aamuks jotain actionia, kun huomasin verkkopankista että laina ei ollukaan tullu tilille. Ajomatkan kentälle voi sitten kuluttaa soitellen pankkiin että missä vika. Onneksi ne sieltä auttaa ja laittaa lainan kuitenkin tilille, ilman tätä viime hetken paniikkiakin kuitenkin selviää varsin hyvin.


Terkut Helsinki-Vantaalta, laukut ei painanu liikaa ja kaikki on ainakin tällä hetkellä erittäin ok. Kohta mennään!

Odottelua

Uskomatonta mutta totta, mutta nyt on kaikki kohdat saatu ylivedettyä to do-listalta (no okei takkiin pitäis vielä ommella nappi mutta pitäähän sitä jotain tekemistä olla matkalla kentälle), laukut on pakattu (no okei melkein, vielä ne tavarat puuttuu joita aamulla tarviin) ja nyt voikin sitten oikeestaan vaan oottaa aamua ja lähtöä (tähän ei sisälly no okei-kohtaa)!

En oikeestaan vieläkään tajua että huomenna sitä tosiaan ollaan tähän aikaan jo Dublinissa. Muiden vaihtoon lähtijöiden matkantekoa seuranneena en voi kun olla onnellinen siitä, ettei tarvitse Irlantia pidemmälle matkustaa, vaikka tosin sisältää sekin matka yhden vaihdon. Toivottavasti Köpiksen lentokenttä on yhtä hulppea kuin jostain oon lukenu, siellä vietetään huomenissa muutama tunti. Lento lähtee Helsinki-Vantaan lentokentältä klo 12.50 ja perillä Dublinissa ollaan klo 18.10 paikallista aikaa, eli ilmeisesti 10 yli kahdeksan Suomen aikaa (kai siellä kaks tuntia jäljessä ollaan, kuka tällasista perusasioista nyt jaksaa ottaa selvää). Tällä hetkellä jopa luotan siihen että oon muistanu hoitaa ja pakata kaiken tärkeän ja olennaisen. Viimeset kouluhommat on palautettu, tosin ne oon valmistautunu ottamaan bumerangina takas mutta eipä tarvi ainakaan tällä hetkellä huolehtia. Olis kyllä kiva olla sellanen ihminen, joka motivoituis jostain muustakin kuin jumalattomasta kiireestä, ei tarvis sitten ihan kaikkea hoitaa niin viime tipassa. En vois kuvitellakaan lähteväni jonnekin Irlantia vaikeampaan maahan, jonne matkustaminen vaatis kuukausien ennakkovalmistelun.

Kuvituksena tähän postaukseen toimikoon yksi kolmesta läksiäisissä ottamistani kuvista. Meillä oli yli kaks kiloa vihreitä karkkeja. Kai se on hyvän illan merkki jos ei ehdi kuvata muuten kuin ennen vieraiden saapumista? Ja kivaa kyllä olikin, hymyilin riemuidioottina koko lauantai-illan ja olin vaan ihan puhtaasti onnellinen. Enkä itkenykään kun pari kertaa sillon kun ihmisiä lähti pois, success.

Alku

Tästä se lähtee, meitsin vaihtoblogi! Tervetuloa seuraamaan (vaihto-opiskelija)elämääni Dublinissa. Blogi tulee olemaan samalla korvaus vaihtoraportille, joten se sisältää ah niin tärkeitä tietoja siitä, mitä kaikkea pitää hoitaa ennen vaihtoa ja sen aikana, tai mun tapauksessani tietoja siitä, mitä OLISI pitänyt hoitaa. Ei pitäisi tuudittautua siihen, että EU:n sisällä on varmaan tosi helppo matkustaa ja riittää että on passi ja vakuutukset kunnossa (joista jälkimmäisistä en ole tällä hetkellä edes ihan varma). Enemmän haluan kuitenkin kertoa kuulumisista ja tekemisistä, kuin käytännön infoista.

Lähtöhän tuonne vihreälle saarelle tapahtuu 19. tammikuuta, eli hieman reilun viikon päästä! Sitä ennen pitäisi vielä tehdä loput kouluhommat (ei hyvältä näytä), pestä pyykkiä, pakata, käydä Jyväskylässä juhlimassa läksiäisiä ja varmaan vaikka mitä muitakin pikkujuttuja joihin havahdun aivan liian myöhään. Ei sitä vaan meinaa millään sisäistää, että olisin ylipäätään lähdössä mihinkään moneksi kuukaudeksi ja että päiviä Suomessa on jäljellä enää seitsemän. Kaipa se tästä kuitenkin jossain vaiheessa, lähinnä eniten stressiä aiheuttaa tällä hetkellä tekemistään odottavat koulujutut. Opintopisteet kun olisi kiva saada.

P.S. Blogin nimen selityksenä on saman niminen elokuva sekä se, että tää vuosi on karkausvuosi. Irlantilaisen perinteen mukaan karkauspäivänä on pakko suostua naisen kosintaan, ajattelin siis kosasta ensimmäistä vastaantulevaa. Toivottavasti se on Irlantiin eksynyt prinssi Harry.